Kultahilettä ja pippurikaasua

with Ei kommentteja

Lauantaiaamuna neljältä starttasivat ensimmäiset Ilves Ikuisesti jäsenet Atro Vuolteen tallille. Keräilyerien jälkeen bussin nokka suuntasi kohti Turkua ja vesitse päämäärään, Maarianhaminaan.

Päivä oli kaunis ja matkaajien mieli kirkas. Kannua tultiin hakemaan. Se myös saatiin. Sitä ennen ehti tapahtua kaikenlaista.

Laivamatka sujui hyvin. Iäkäs kirjoittaja veteli autuaallisesti sikeitä hytissään nuoremman kaartin hankkiessa voimaa ruokailun ja juomien lomassa. Laivaan astuessamme huomattiin heti, ettemme ole ainoita Ilvestä kannattamaan lähteneitä futisfaneja. Meitä oli satoja. Kentällä saatiin kuulla, että jopa 300 keltavihreisiin pukeutunutta oli saarella. Se myös näkyi ja etenkin kuului. Upea lippumeri ja tifo: Wissiin Eurooppaan.
Ilmassa olikin suuren urheilujuhlan tuntua.

Pelin alkaessa jännitti kovasti, miten meidän tässä oikein käy. Fanikatsomon vihreäkeltainen lippulinna piti kuitenkin joukkueemme taistelutahtoa yllä. Myös meidän ryhmä innostui huutamaan ja ”aplodeeraamaan” omille.

Karseita tilanteita oli jatkuvasti Hilan maalilla. Onnella ja taidolla hän kuitenkin piti maalinsa puhtaana. Taivas tipahti niskaan, kun Matias Ojala täräytti Ilvekselle 0-1 johtomaalin. Se oli siinä, voittomaali, jollaisesta Matias on unelmoinut koko ikänsä. Luotimme puolustukseemme, sillä se on ollut koko kauden raudanluja. Saarelaiset elivät kuitenkin vielä toiveissa, että näkisivät tasoituksen syntyvän. Toisin kuitenkin kävi. Tatu Miettunen onnistui kovan hässäkän päätteeksi sohaisemaan meille toisen maalin. 0-2, eiköhän tuo jo riitä.
Pelimakkaran ja oluen jälkeen jatkettiin peliä. Tilanteita oli molemmissa päissä, mutta kaikki jo aistivat, että kohta kannua viedään kohti Tamperetta.

Jarkko Wissin ja muun valmennusryhmän ansiosta nuori joukkueemme sai ansaitsemansa voiton, eräänlaisen etapin matkalla kohti vielä suurempia saavutuksia. Meille kannattajille se oli myös sykähdyttävä hetki. Tällaisten tapahtumien takia osaltamme kiertelemme kannustamassa omaa joukkuettamme. Ja mikä parasta, ensi vuonna pääsemme saartakin kauemmaksi. Viime kerta olikin tosi surkea kokemus. Kaksi kansainvälistä peliä, molemmat vieraissa.

Voitonjuhlat olivat komeat ja tunteikkaat. Kaiken kokenut valmentajammekin Jarkko Wiss iloitsi liikuttuneena omasta ja omiensa saavutuksesta.

Juhlallisuuksia häiritsi samanaikaisesti kentän päädyssä käynnissä oleva vääntö innokkaiden faniemme ja pippuristen turvamiesten välillä. Tuskin moni edes huomasi, että palkinnonjakajien joukossa oli mm. Jari Litmanen liiton herrojen kanssa. Mitalit ja pokaali kuitenkin jaettiin ja kuvat otettiin.

Joukkueemme lähti onneksi kultahileiden vielä leijuessa ilmassa iloitsemaan fanikatsomon eteen Cup-menestystä. Turvamiehet ja rähinä jäi tämän riemun keskellä toissijaiseksi. Olimme kaikki voittajia!

Kotimatkaa odotellessamme laivaterassilla lanseerasimme uuden drinkin: JalluWissyn. Maistui.

Lähdimme Maarianhaminasta kuten valtiovieraat, turvasaattueessa. Palaamme kuitenkin saarelle elokuussa. Toivottavasti meistä huolehditaan silloinkin yhtä näyttävästi.

Tammelan torilla tavataan!

Ilves Ikuisesti ry kiittää kaikkia matkallamme mukana olleita oikein paljon sekä Atro Vuolle Oy:n kuljettajanamme ollutta Jukka Keskitaloa.

T. Marko Isomustajärvi.

 

Teksti: Harri Holli

Kuvat: Marko Isomustajärvi

Jaa tämä