Kaksi Ilves Ikuisesti jäsentä on jäänyt  pahasti Olympialaisten koukkuun😊!  

-Markon kanssa olemme usein jutelleet kisamatkakokemuksista. Milanon Olympialaisten jälkeen Marko pyysikin minua kirjoittamaan yhdistyksen sivuille kokemuksiamme Riston kanssa.   Tässä tulee pyynnöstä matkatarinaa Olympiareissuilta  jäseniltä Reijo Lammi ja Risto Rantala!

(Olemme molemmat Yleisurheilufanit ry:n hallituksessa, Risto on jäsen ja minä varapuheenjohtaja, mutta nämä reissut ovat meidän omatoimimatkoja 2 hengen tiimillä).

Taustaa: olemme Riston kanssa tunteneet toisemme jo kouluajoista lähtien, olimme samalla luokalla Epilässä,  Harjun Yhteiskoulussa jo vuodesta 1969 lähtien.  Liikunnanopettajamme ja apulaisrehtorimme oli legendaarinen ILVES Aarno Dynamo Honkavaara.  Se viimeistään vahvisti mitä kiekkoseuraa Riston kanssa kannatamme!

Varoitus: juttu on piiiiitkä, mutta kaikkea ei tarvitse lukea kerralla.  Toinen varoitus: kuvat ja kuvatekstit ovat teknisistä syistä vähän sekavasti ryhmitelty.  Sorry!  Huom! Kisatulokset löytyvät netistä, tässä jutussa kerrotaan lähinnä miten muuten meni näillä reissuilla😊.

Harrastuksiimme on jo 5–6 kertaa kuulunut omatoimisen Olympiamatkan toteuttaminen.  Työnjako meillä Riston kanssa on ollut selkeä: minä (Reijo) hoitelen matkajärjestelyitä (liput, majoitus, lennot autot jne.)  ja Risto toimii urheiluasiantuntijana.  Käytännön järjestelyt alkavat usein 1,5–2 vuotta ennen h-hetkeä.

Ensimmäinen tällainen matka toteutui v. 2012 Lontoon kesäolympialaisiin.  Kisamatka kesti alle viikon, yleisurheilustadionin lippuja oli hankala saada, tutustuttiin tämän ansiosta moniin uusiin lajeihin, esim. miekkailu.   Kokemus opetti löytämään uusia reittejä lippujen hankintaan (mm. muiden maiden kautta).  Hyde Parkin upeasti toteutettu jättikokoinen FanZone korvasi paljon. Olympialaisiin jäimme kerrasta koukkuun!  Hieno henki näkyi ja tuntui kisaturistien välillä. Helppo oli tutustua uusiin ihmisiin. Hyvä meininki!

Toinen reissu toteutui Venäjän Sotshin talviolympialaisiin 2014 helmikuussa. Riston sijaan matkakaverina oli Vaasan Sportin kannattaja Kari Laitala.  Matka koostui monesta erikseen hankitusta palasta: Menimme Allegro-junalla Helsingistä Pietariin ja lensimme sieltä Tupolevilla Sotshiin. Majoitus oli Mustanmeren rannalla parkissa olleessa kreikkalaisessa risteilylaivassa, jossa oli filippiiniläinen miehistö.    Aina laivaan tullessa oli sotilaiden hoitama tiukka turvatarkastus, mutta heti sen jälkeen oli arvokkaan venäläisen Beluga-vodkan maistiaiset hissin edessä. Jo toisella kerralla hoksasimme, ettei siinä ollut mitään rajoitusta per henkilö…tuplatkin sai ottaa kerralla😊. Auttoi matkabudjetissa pysymistä.  Ja vauhdikkaisiin iltoihin laivalla!

Talviolympialaiset olivat erikoisessa paikassa, kun palmut huojuivat laivan vieressä ja heti palmujen takana oli jäähallit.  Molemmat hallit sijaitsivat vierekkäin isolla asfalttikentällä (nyt F1-rata).  Lumilajeihin lähti junat aukion laidalta (lentokenttätason turvatarkastus), kohteena noin 45 km päässä oleva Krasnaja Poljanan vuoristoalue.  Saman laakson reunoilla oli kaikkien lumilajien kisapaikat.  Alue muistuttaa täysin tyyliltään Keski-Euroopan alppilaaksojen kyliä.  Hiihto- ja ampumahiihtopaikoille mentiin viimeinen siirtymä isoilla cabiinihisseillä.  Kisajärjestelyt sujuivat katsojan näkökulmasta mallikkaasti ja logistisesti ehkä parhaiten ikinä vs. muut kisat. Mutta mutta… välittömästi heti kisojen jälkeen Mr. Putin hyökkäsi Ukrainan puolelle ja valloitti Krimin alueen vihreillä miehillä.  Hiukan myöhemmin selvisi myös, että Venäjä on toteuttanut vuosikausia järjestelmällistä dopingia ja testien salaamista.  Seurasi poissulkeminen arvokisoista ja kisakielto jatkuu monelta osin yhä edelleen.

Kolmas: 2016 oli vuorossa Etelä-Amerikka, Brasilian Rio de Janeiron kesäolympialaiset. Kauas on todella pitkä matka!  New York oli vasta puolivälissä matkaa.   Meillä oli pari viikkoa AirBnB-kämppä Rio de Janeirossa maailman kuuluisimman biitsin, Copacabanan, vieressä.  Varauksen mukaista kämppää emme saaneet koskaan, Rion vuokraemäntä oli lievästi ilmaistuna jonkinasteinen kelmi, mutta paikallisen kontaktimme, Rauno Rajalan, lisäavulla saimme asiat hoidettua. Yhden yön jälkeisellä pikamuutolla asiat järjestyivät parin jännittävän välivaiheen kautta.  Alivuokralaisena meillä oli hiukan sattuman kauppaa Tero Pitkämäen manageri Tero Heiska, vanha tuttuni sponsorineuvotteluista Mikael Ingbergin ja työnantajani Felix Abba Oy Ab:n välillä.    Lähtöpäivänä kelmi-vuokraemännän palkkaama isokokoinen kerberos tuli uhkailemaan meitä, emme antaneet hänen meitä kolmea pelotella, mutta sen sijaan teimme valituksen AirBnB-yhtiölle ja saimme mojovat korvaukset!

Rio on melkoisen levoton paikka, mutta kisarauhaa oli turvaamassa 40 000 ylimääräistä rynnäkkökiväärillä varustettua sotilasta.  Meitä ei ryöstetty, muita suomalaisiakin kyllä.  (mm. suomalainen ministeriöllä töissä ollut tiimi meni Cobacabanalla uimaan ja jätti yhden kaverin vartioimaan läppärilaukkuja.  Pari paikallista rosvoa huomasi tilanteen, väläytti veitsiä ja vei läppärit ja passit yms.).  Meille kävi paremmin, saimme kokea kaikkea positiivista: Vierailimme monien valtioiden olympiataloissa, näissä oli hyvät tarjoilut, eikä maksanut mitään. Suomi-taloon (siellä esiteltiin Suomea, markkinointiteemana näissä kisoissa oli koulutusvienti) saimme kutsun junassa tavatuilta Suomi-talon työntekijöiltä.  Pääsimme myös harvinaisena kutsuvieraana urheilijoiden Olympiakylään ja siellä Suomen majoitustiloihin ja lounaalle kisakylän jättiravintolaan.   Valinnanvaraa oli ruokalistalla reilusti, kun pitää kattaa koko maailman ruokalajit😊!  Vävykokelaan siivellä päästin tännekin jälleen.  Kisakylästä mieleen jäi Petra Ollin musta silmä uima-altaan äärellä.  Ei ollut Petra juttutuulella…

Rion kisatapahtumiin otimme lentävän lähdön, kun vuorokauden matkustamisen jälkeen menimme heti samana iltana Cobacabanalle rakennettuun Olympialaisten upeaan beach volley-mestaan.  Erilainen kisatapahtuma!   Sotalaiva ajeli edestakaisin rannikolla ja helikopterit pörräsi ilmassa. Tiskijukka soitti menomusaa ja kommentoi kilpailijoita, myös urheilijoiden ulkonäköä estottomasti.  Todellinen paikallisten laji!   Meidän lisäksi tavattiin katsomossa vain 1 muu suomalainen.  Silloinen Veikkauksen pääjohtaja Juha Koponen.  Kävimme Riossakin seuraamassa useita eri lajeja, eniten yleisurheilua, mutta sen lisäksi monia muita lajeja mm.  golfin finaalipäivää. Riossa näimme millainen todellinen supermegastara Usain Bolt oli!  Paikalliset sekosivat katsomossa!

Mira Potkosen pronssiottelu nähtiin, hurrattiin tuomarin nostaessa voiton merkiksi ”sinistä kättä”, mutta Miralla olikin punainen kisa-asu…Sininen asu olikin kiinalaisella kilpakumppanilla.  Susi-jengin kanssa jaettiin tämä hetken nolottanut mokamme.

Ostin myöhemmin kisajärjestäjien huutokaupasta Miran kisahanskat, tulivat Suomeen noin 3 kk päästä.  Toisen hanskan Mira lahjoitti nyrkkeilymuseoon ja toisen lahjoitin Yleisurheilufanit ry:n Sisukas Taistelija-kiertopalkinnoksi. Tällä hetkellä se on huippumaratoonari Alisa Vainiolla, sitä ennen Krista Tervolla ja Lotta Haralalla.

Paluumatkalla lennettiin päiväksi New Yorkiin, kentältä heti suoraan helikopterilennolla tehtävälle  ”kiertoajelulle”.  Vartissa tehty.  Tehokasta!   Meillä oli kaulassa Rion mitalien jäljennökset, New Yorkin poliisi huuteli World Trade Centerin muistopaikan lähellä auton ikkunasta että mistä lajista voitettu? Epäili konekirjoituskilpailua tms…😊.

Maailman kuuluisin biitsi – Cobacabana. Miljoona paikallista mahtuu kerralla. Onneksi ei nyt ollut.

Korkea talo on Rion kisojen Olympiakylässä, missä asuivat kaikki muut paitsi USA:n korisjoukkue, heillä oli oma risteilylaiva! -päästiin vierailemaan Olympiakylässä, Suomen majoitustiloissa ja yhteisissä tiloissa, lounastettiin jättiravintolassa. Kisapäiviän jälkeen käytiin usein yhdessä syömässä Tero Heiskan kanssa.

Petra Olli tavattiin Olympiakylässä. Ennakkopaineet olivat kovat ja turpiin tuli, kirjaimellisesti silmä mustana ilman mitalia joutui palaamaan Suomeen. Harmi! Huippukova ja esimerkillinen urheilija!

Neljäs: 2018 oli vuorossa Kaakkois-Aasia ja Korean PyeongChangin talviolympialaiset. Mulla oli silloin sellainen Finnairin kortti, että sain ottaa 53 kg matkatavaroita. Ja otin kans!  Hiukan oli haasteita, kun niitä kamoja pitkällä matkalla liikutteli, mutta kaikki ne romppeet oli  niin tarpeellista: laukussa oli mm. kaverin vanhat aidosti hikiset pelihousut ja aito pelikypärä yms. rekvisiittaa, jota ei tarvinnut onneksi palauttaa Suomeen.  Eka viikko asuttiin korealaisessa perheessä, tampereenkokoisessa Gangneungin kaupungissa. Siellä oli kaikki jäälajit. Perhemajoitus oli hieno elämys!  Korealaisperhe kohteli meitä kuin parhaita ystäviä.   Toinen viikko asuttiin jäähallin vieressä suomalaisten täyttämässä pikku hotellissa.  Jäähallissa jouduttiin myös Jethro Rostedtin TV-ohjelman haastatteluun.  Syötiin joka päivä välipalaa jäähallin viereisessä paikallisten ravintolateltassa, yhtenä päivänä tilattiin hotdogit, ihmeteliin kun ei ollut nakkia, vaan olikin grillitassun näköinen täyte sämpylässä?  Selvisi että oli todellakin ”hot dog”-lihaa!  Koiraa siis…Koreassa yleistä, vähitellen on jäämässä kuulemma pois.

Tuttuni Petri Kalliola, joka asui siihen aikaan Koreassa, oli saanut diilin Olympiakomitean ja Ulkoministeriön kanssa. Toin Peten pyynnöstä Olympiakomitealle Helsingistä yhden tärkeän varaosan ja siitä palkaksi pyysimme pussillisen Olympia-pinssejä.  Yllätyksenä saimme vaivanpalkaksi myös kutsun Suomen joukkueen mitalikahveille, jossa olisi ollut myös presidentti Niinistö, mutta Aaro-poika oli juuri silloin syntymässä.  Paikalla olivat urheilijoiden lisäksi mm. ulkoministeri Timo Soini,  urheiluministeri Sampo Terho, Korean suurlähettiläs Eero Suominen, kv-Olympiakomitean Sergei Bubka puhui, tarjoilujen houkuttamana Suomen Olympiakomitean pääsponsorit  ja 2 katsojaa Suomesta😊 (minä ja Risto).   Suomen 2 x pronssimitalisti Krista Pärmäkoski aloitti kakunleikkauksen  (lisäksi Krista voitti vielä hopeamitalin tämän jälkeen 30 km matkalta) , naisten jääkiekkojoukkue voitti pronssia, mitalikahveilla heitä edusti Isa Rahunen ja Minnamari Tuominen.  Hieno persoona, silloin vasta  18-vuotias Rene Rinnekangas, oli paikalla käsi paketissa (osallistui silti BigAiriin).  Komeeta Suomi-täytekakkua saimme mekin ottaa. Suurlähettiläs Suomisen kanssa oli hyvät jutut.  Pohjois-Korean sotaisuus toi kuulemma omat vivahteet toimintaan… Meidän Leijona-kuosin Reino-kengät valokuvattiin tilaisuudessa ja julkaistiin suurlähetystön Insta-tilillä, luvallamme😊.

Pääministeri Juha Sipilä oli kisojen aikaan virallisella vierailulla Koreassa, yksi teema oli 5G-järjestelmät.  Tapasimme Sipilän valtuuskunnan sattumalta Gangneungin kiekkokaupungissa, Sipilä oli hyvin rento äijä ainakin meitä kohtaan, kyseli meiltä muutaman jutun ja pyysi meitä viralliseen yhteiskuvaan Suomen kisaturisteina.  Kuva julkaistiin EU-komission sivuilla, missä uutisoitiin 5G-teeman vierailusta  Koreaan.

Olympialaisten aikana Etelä- ja Pohjois-Korean välillä oli poikkeuksellisen rauhaisa tunnelma.  Heillä oli mm. molempien maiden yhteinen naisten jääkiekkojoukkue, joka pelasi myös Suomea vastaan, tulos 8-0 Suomelle.   Lisäksi Pohjois-Korealla oli näyttävä 200 naisen Cheering-ryhmä, katsomossa heillä oli punaiset asut ja hiihtostadionilla mustat.  He toimivat johdetusti kuin robotit.  Miespuolinen sotilas antoi naisille käskyt miten toimitaan.  Yritimme haastatella heitä, mutta he ilmoittivat jämäkästi, ettei keskustelu ole sallittua.  Kuvien ottamista he eivät pystyneet estämään😊.

Iltasanomien kuvaaja kiinnitti meihin huomiota, kun oli nähnyt meidät jo useissa eri tapahtumissa,  hän ehdotti jutun tekemistä. Suostuttiin. Tunnettu toimittaja/kirjailija Marko Lempinen haastatteli ja kirjoitti jutun, maineikas kuvaaja Pete Aarre-Ahtola tuli puoleksi päiväksi mukaamme, ja antoi ohjeen, että olkaa niin kuin hän ei teitä seuraisikaan.  Iltasanomiin tuli melkein aukeaman kokoinen juttu, jossa paljastettiin mm. iso kisabudjettimme (1 vuoden säästöt meni tähän) . Sai kotiväkikin sen nyt tietää lehdestä lukemalla, heh heh😊!

Yksi vajaa viikko oltiin vielä turistina Soulissa kisojen jälkeen.   Pääjuttu oli päästä käymään Pohjois- ja Etelä-Korean rajalla, nimeltään Panmunjom, Joint Security Area (JSA).   Päästiin Kimin ”myyrien” kaivamiin tunneleihin, oli muuten hankala ryömiä ajoittain matalassa tunnelissa. Isoihin tunneleihin mahtui panssarivaunulla.  Onneksi kimiläiset jäivät kiinni!   Raja-asemalla on ”näköalatasanne” josta näkyy pitkälle Pohjois-Korean puolelle.

Hienointa JSA Panmunjom:lla oli päästä keskellä Koreoiden rajaa olevaan siniseen taloon.  Sisällä on pitkä neuvottelupöytä, pöydän toinen puoli on Pohjois-Koreassa ja toinen puoli Etelä-Korean puolella.  Sotilaat (1+1) seisovat lattian keskellä olevalla rajalla huoneen molemmin puolin, mustat älylasit (kamera ja mikrofoni) silmillä.  Olemme siis Riston kanssa käyneet 11 askelta Pohjois-Korean puolella ja päästiin myös takaisin sieltä.  Trump oli lähes yhtä rohkea, hän kävi seuraavana vuonna saman sinisen talon ulkopuolella 10 askelta Pohjois-Korean puolella 30.6.2019.  Trump ja Kim Jong-Un kättelivät rakennusten välissä ulkopuolella sijaitsevalla betonikynnyksellä, joka on valtioiden raja.  Meidän vierailulla Kim Jong-Unia ei näkynyt. Oisko ollut unohtanut tapaamisemme?

Korean Olympialaisten jälkeen olikin kisamatkailu ongelmallisempaa, kun 2020 tuli maailmanlaajuinen koronaepidemia, jonka myötä Tokion kesäkisoihin-21 ja Pekingin talvikisoihin-22 ei otettu kisaturisteja ollenkaan.

k

Viides: 2024 oli vuorossa kesäolympialaiset Pariisissa.    Pariisissa olimme parisen viikkoa.  Asuimme AirBnB-kämpässä eräässä lähiössä. Asukas oli muuttanut kisojen ajaksi muualle, olikin epätyypillinen yleisempiin AirBnB-kämppiin, jotka ovat pääsosin pelkästään lyhytaikaisessa vuokrauksessa.  Paikallisten ystävällisyys yllätti positiivisesti: jäätelöä tarjottiin puistossa, kun ohitettiin samat ”jo” toisena päivänä peräkkäin:-). Pariisissa oli h-tin kuuma ja kämpässä ei ollut ilmastointia.  Piti ostaa ropelli, josta oli pieni apu. Ei kyllä isosti auttanut. Ainakaan Ristolle, kun ropelli oli vaan mun huoneessa:-)

Jo perinteiseen tapaan kävimme beachvolley-otteluita katsomassa, kisapaikka oli tehty Eiffel-torin juurelle, ja hienot valoshow:t tuli kaupanpäälle.  Eniten kävimme Stade France yleisurheilustadionilla (81 000 paikkaa, rakennettu 1998 futiksen MM-kisoja varten).   Muutaman kerran pääsimme täälläkin valmentajakatsomoihin, omatekemät kaulapassit auttoivat asiaa….Miesten golfin finaalipäivä oli melko kaukana Pariisin ytimestä, (1,5 tunnin juna-bussimatka per sivu) seurattiin kisapäivä kokonaan (hieno systeemi, kun voit seurata katsomosta tai seurata vaikka koko kisan kulkemalla huippupelaajien mukana aivan lähellä, kentän reunalla).  Melontastadionilla oltiin 1 kisapäivä, mielenkiintoinen laji tämäkin. Monta lentopallo-ottelua katsottiin. Nyrkkeilyssä oltiin usempana päivänä, näissä näki aina ison määrän otteluita kerralla.  Nähtiin mm. tamperelainen Pihla Kaivo-oja kehässä. Kerran päästiin puolivahingossa VIP-tilaisuuteen Pariisin keskustan ravintolaan (kuva).

Kulttuuriakin oli; Versaillesin palatsi ja sen puutarha ovat katsomisen arvoiset.  Hevosiin liittyvät lajit kisattiin Versaillesissa (kuva jossa suojaverkkoa).  Kuuluisalle Riemukaarelle piti tietysti kavuta.  Ydinkeskustan Chams Elysees Avenuella maksoi täsmälleen sama olut 20 €, mikä meidän lähiössä oli 5 €…Onneksi  hämeenlinnalainen tuttavapariskunta tarjosi, kun budjettimatkalaisina rupesimme empimään😊.  He olivat ajanteet autolla Nizzan lähellä sijaitsevasta lomapaikastaan Pariisin kisoja katsomaan.  Ovat kovia HPK-faneja, mutta sopu säilyi hyvin!

Stade Francelta palatessa kävimme usein syömässä Gare du Est -aseman lähellä aina samassa ravintolassa. Nopeasti henkilökunta tunnisti meidän vakiasiakkaaksi ja antoi hyvän pöydän ja palvelun.  Hovimestarille annettiin viimeisenä päivänä pieni kiitoslahja.  Hän liikuttui niin, että alkoi itkemään.  Oli ollut 16 v siinä hommassa, mutta tämä eka myönteinen palaute!

Lentokentällä paluupäivänä oli samoissa puuhissa Liettuan Olympiajoukkue, ja heidän isoin tähtensä, 22-vuotias Mykolas Alekna.  Hän voitti Pariisissa Olympiahopeaa (myös MM hopea  2025 ja 2022, MM pronssia 2023, EM kulta 2022, EM pronssia 2024).  Mykolas Alekna on tästä huolimatta vaatimaton kaveri, ehkä vähän ujokin?  Kävin antamassa hänelle Yleisurheilufanit ry:n puolesta pienen palkinnon, kalvosinappi ja solmioneulasetin.   Antoi Liettuan Olympiapinssin vastalahjaksi.

Lentokentällä oli myös Suomen joukkueen nuorin kilpailija; vasta 13-vuotias  Heili Sirviö. Hän sijoittui Olympialaisten park-skatingin finaalissa hienosti viidenneksi!  Kävin juttelemassa isä Fredun  ja äiti Annin kanssa ja luvan kanssa otimme parit valokuvat. Nuori Heili Sirviö vaikutti käsittämättömän valovoimaiselta, hän on luontainen esiintyjä.  Siskonsa  Miila oli samanlainen hymytyttö:-).

Yhteenvetona: Meidän ja monen muun ennakkoepäilyistä huolimatta fransmannit hoitivat Olympialaisten kisajärjestelyt hyvin.

Kuudes: Milano Cortina 2026 talviolympialaiset otettiinkin sitten pitkän kaavan mukaan, 18 päivää perillä, meno avajaisia edellisenä päivänä ja paluu päätöspäivän jälkeen.  Eka lippu oli 5.2. illan FIN-CAN naisten kiekko-otteluun, joka kuitenkin siirrettiin viikolla sairaustapausten vuoksi. Myytiin se lippu muille suomalaisille, mutta asiallisella voitolla.

Olympialaisten avajaisiin San Siro-stadionille halvin lippu maksoi 260 euroa ja VIP-liput mojovat 10 000 euroa. Olimme mukana Olympialaisten Volunteer-hakuohjelmassa ja saimme sitä kautta liput 90 % alennuksella eli 26 eurolla! Hieno elämys AC Milanin yli 50 000 vetävällä San Siro-kotistadionilla.  USA varapresidentti JD Vance sai kunnon buuaukset…Meiltäkin.  Urheilijoiden tulo tapahtui liian hitaasti, muu ohjelma oli kyllä hieno ja näyttävä show.

Vuokrasimme auton Milanon keskustasta ja ajoimme sillä lauantai-aamuna  300 km Alppi-alueelle.  Kova liikenne, paljon rekkoja, 2-5 kaistaista moottoritietä ja tietulleja oli runsaasti. Yövyimme 10 päivää  lähellä Tesero/Val di Fiemmen hiihtostadionia, jossa kävimme useita kertoja ja  Anterselvan ampumahiihtostadionilla oltiin 3 päivänä.    Olin mukana Milano Cortina 2026 vapaaehtoishaussa,  joka alkoi jo 2024 syyskuussa ja kesti noin 17 kuukautta!  Sain tietää tarjotuista työvuoroista vasta päivää ennen lentoa Milanoon lentämistä!  Val Di Fiemme/Teseron volunteer-toimistossa käytiin asiaa hyvässä yhteishengessä läpi, mutta valitettavasti työvuorot osuivat juuri väärille päiville ajatellen majoitus-, lippu-, ja vuokra-autovarauksiamme. Sain volunteerpassin, mutta en tehnyt yhtäkään työvuoroa.  Läheltä liippasi!

Asuinpaikkamme Alppialueella Etelä-Tirolissa oli Egna, ikivanha keskiaikainen kaupunki, joka kuului alun perin Itävaltaan.  Museotaloon remointoidussa kämpässämmekin oli varmaan metrin paksuiset kiviseinät.  Pidimme tuloviikonlopun ajan autoamme kadulla kämpän edessä, se oli kuulemme erittäin kielletty paikka! Ihmettelivät ettei ollut hinattu pois… Egnan jaksolle osui arkipäivälle isot karnevaalit, aamupäivällä lapset ja nuoret olivat naamioituneet erilaisiin asuihin, illalla olivat vuorossa aikuiset ja reipas hönöttely. Tequila-baari oli perustettu keskelle katua ja viiniä myytiin suoraan kanisterista ja halvalla.  Rauhallisella ”kotikadullamme”  meininki oli hetken kuin Suomessa Vappuna.

Veimme Egnan AirBnB-kämppämme vuokraisännälle tuliaisina hänen idolinsa Harri Kirvesniemen nimmarilla varustetun hiihtäjän juomalaukun, vastalahjaksi kutsuivat meidän upeaan isoon taloonsa vierailulle: esim. lapsilla oli oma sisäfutishuone!  Konjakkia tarjottiin väkisin kuskillekin.  Hyvät kahvit ja kotipullaa.  Isännällä oli kirjahylly  täynnä hiihtopokaaleja, mutta ei ehtinyt Olympialaisiin 20 km päähän paikan päälle, kun oli kevätkiireitä asfalttifirmansa kanssa. Business first!  Saatiin lahjaksi  hieno pakkaus vuosikertaviinejä.  Fiksu perhe! Kun antoivat meillekin lahjoja!

Anterselvan ampumahiihtokisoissa oli kyllä ylivoimaisesti paras tunnelma!  Paikalla oli noin 18 000 ihmistä.  Tuhansia ihmisiä vetävät jättiteltat, joissa nahkahousubändi alkoi soittamaan ja villitsemään yleisöä jo 2,5 tuntia ennen kisan alkua.  Yleisöllä oli paljon kannustusasuja ja muuta rekvisiittaa.  Norjalaiset erottautuivat porukasta:  värikkäät asut, osalla sarvet päässä ja  rumpumies tai pari porukassa.   Olutta ja kuumaa viiniä myytiin myös ulos, vaikka korillisen sai kerralla mukaan. Pullot avattuna tai alumiinilaseissa.  Muutaman kerran nähtiin kun olutlaatikon kantaja otti mäkisen rinteen liukkailla lipat ja avatut oluset värjäsivät lumihangen uudella sävyllä. Ja kaverit määräsivät uudelleen puolen tunnin hakureissulle…

Ampumahiihtokisoissa tavattiin kisaladun varrella suomalainen perhe, joilla kaikilla oli nuoren ampumahiihtäjä Sonja Leinamon fanipaidat päällä.  Selvisi, että he olivat  Sonjan äiti, isä, veli ja sisko.  Iittalasta ja kaikki kovia HPK:n kannattajia.  Vanhemmat olivat tulleet asuntoautolla Suomesta saakka. Asuntoautosta veloitettiin kuulemma OIympiahinta 80 euroa/vrk läheisellä camping-alueella. Silti edullinen vs alueen hotellit.  Sonja ei pärjännyt näissä kisoissa, mutta hänellä onkin ura vasta alussa. Siirtyi ampumahiihtoon maastohiihdon puolelta vasta muutama vuosi sitten.   Esim. Suvi Minkkinen oli edellisissä Olympialaisissaan  Pekingissä vasta sijoilla 43 & 51 ja Koreassa sijalla 69 henk.koht matkoilla.  Ampumahiihdossa voi tapahtua iso kehitysloikka 4 vuodessa, kun kaikki sattuu kohdalleen.

10 päivän alppileirin jälkeen lähdimme 16.2. aamulla autollamme kohti Milanoa.  Noin 300 km.  Reitti meni aivan kuuluisan Gomo-järven vierestä.  Erittäin vilkas liikenne oli koko matkan.   Kaikki isot tiet ovat tietulliteitä.   Eräs neropatti autoilija kalliin näköisellä autolla yritti saada automaatilta kuittia alle kympin tietullista ja jumitti koko liikenteen sen vuoksi. Jouduimme muiden autoilijoiden tapaan peruuttelemaan tietullin jonosta takaisin toiselle kaistalle.  Löysimme Milanon kämpälle navigaattorilla ja vuokraemäntä odotti meitä kadulla valmiina.  Kämppä oli loistosijainnilla metron, ratikan ja bussireittien vieressä, mutta sänkyjä olikin vain yksi. Kävin hakemassa kaupasta  ilmapatjan ja siihen pumpun.  Vältimme ison ”perheriidan” 😊!  Lähin Ristorante oli alakerrassa ja sehän sopi hyvin Risto Rantalallekin!   Risto hallitsee italian kielen ja sitä treenattiinkin jo aamusta alkaen kun päivän eka olut, eiku capuccino tilattiin.

Kämpän vastaanoton jälkeen palautimme  vuokra-auton, eikä siitä löydetty enempää naarmuja kuin mitä siinä jo oli 10 päivää aikaisemmin.  Asiaa edesauttaa yleensä se, että ottaa vuokraliikkeestä lisävakuutuksen, eikä tyydy siihen mitä varausportaali sinulle myy.  Vuokraajaliike saa ison osan tuotosta näistä lisävakuutuksista.  Tai  esim helman alta löydetyistä lisänaarmuista….

Milano on iso suurkaupunki, Olympialaiset eivät siellä näkyneet kuin muutamilla kaduilla ja paikoilla. Julkinen liikenne toimi pääsääntöisesti hyvin, metro toimi erittäin hyvin ja sen vuoroväli on tiheä. Bussit ja ratikat ovat epävarmoja,  välillä ajoneuvot hajosivat kesken matkan tai bussi myöhästyi 45 minuuttia muuten vaan.  Julkisessa liikenteessä pystyi maksamaan lähimaksulla tai matkakorteilla kätevästi.

Milanon jäähalleista pienempi oli toteutettu ison RHO-messukeskuksen yhteen halliin.  Ja isompi Santa Giulia jäähalli oli upouusi.  Siinä ei ollut  toisessa päädyssä katsomoa ollenkaan, koska Olympialaisten jälkeen hallin pääasiallinen käyttötarkoitus on konsertti- ja tapahtumat.  Tuskin enää pelataan jääkiekkoa sanoivat paikalliset.  Ja RHO:n hallikin kuulemma muuntui messuhalliksi.  Italian jääkiekkokaupunki on Bolzano (samalla suunnalla kuin Tesero ja Anterselva).  19 kertainen Italian mestarijoukkue Bolzano Foxs  on pelannut myös CHL-sarjassa.  Mr Timo Jutila nähtiin pari kertaa peleissä ja oltiin jutuissa.  Jutilla oli noin 20 hengen matkaseurue.  Liput heillä oli peruskatsomoon, mutta speciaalina hotellissa oli kuulemma aamupalan jälkeen tunnin kestävä Jutin luento. Epäilimme että siellä puhuttiin mm. -95 MM-kisoista…

Milanossa keskityimme jääkiekkoon.  Taitoluistelun virallisiin harjoituksiin (5 tuntia) saatiin 30 euron liput, kaikkien finalistien kisaesitykset ja paljon muuta näki pikkurahalla.   Pari Suomen  kiekkopeliäkin nähtiin:  Suomi-Sveitsi, ja huippuna pronssipeli Suomi-Slovakia.    Paljon suomalaisia oli molemmissa näissä peleissä, vierasjoukkueen kannattajia toki moninkertaisesti, varsinkin pronssipelissä.   Lisäksi kävimme Canal streetin baarikadulla katsomassa screeniltä pelejä.  Isoimman  Blues Canal-baarin olivat kanadalaiset miehittäneet itselleen joka päivä.  Arviolta 3-400 kanukkia oli jo pari tuntia ennen heidän ottelua paikalla.  Piti mennä viereiseen sporttibaariin, siihenkin riitti vielä varmaan 100 kanukkia.   Olympiavälierässä Suomen 2-3 häviö Kanadalle vain 36 sekuntia ennen kolmannen erän loppua oli katkera pala.  Kanukit kultaotteluun ja me pronssiotteluun.  Hattua täytyy nostaa kanukkiyleisölle,  yrittivät kovasti lohduttaa meitä suomalaisia tappion hetkellä.  Ei mitään pään aukomista tms.

Sunnuntain kultaottelua Usa-Kanada varten varasimme Suomi-porukalle muutamat pöydät Milanon keskustan Hard Rock Cafeen yläkerrasta. Siellä oli varmaan 10 sceeniä, 8 suomalaista, 100 jenkkiä ja 20 kanukkia.  Valitettavasti jenkit voitti.   Paluulennolla Milanosta Frankfurtiin vieressä istunut kanukkiseurue  ei ollut vielä silloinkaan päässyt tappion yli.  Sunnuntaina kävimme vielä katsomassa olympiatulta iltavalaistuksessa,  fanzone-alueella suuressa puistossa oli ihmisiä tällä kertaa aivan pilvin pimein.  Pari Yleisurheilufanien jäsentä/tuttua tuli vastaan sattumalta puistossa. Hauska yllätyskohtaaminen!   Loppuillasta oli luvassa ilotulitus, kun Veranon kaupungissa pidettävät  olympialaisten päättäjäiset ovat lopussa ja olympiatuli sammutetaan, se aloitti matkansa Los Angelesiin, jossa on 2028 kesäolympialaiset.

Maanantaina 23.2.25  lensimme  Milanosta takaisin Suomeen.  Hyvä kisareissu oli jälleen!

Matkabudjeteista usein kysellään:  Iso kuluerä on katsomoliput, varsinkin jos haluaa katsoa kesäkisoissa yleisurheilua ja talvikisoissa jäälajeja.    Hintaskaala lipuissa on todella iso.  Milanon kallein meidän lippumme oli pronssipelin 200 € ,  Suomi-Sveitsi 100 €, Italia-Sveitsi 80 €.  Mutta Teseron hiihtostadionin lippumme maksoivat vain 30-50 euroa, samoin Anterselvan ampumahiihtoon. Avajaisiin saimme liput volunteer-ohjelman kautta 26 €:lla.

Koko 2,5 viikon reissun kulut:  sisältäen meno-paluulennot Helsinki-Milano, majoitukset  2+7 vrk Milanossa,  10 vrk Egnassa ja Anterselvassa, turistiverot  (3-5 €/vrk per nuppi), 10 päivän/1400 km auton vuokraus täysvakuutuksilla ja kitkarenkailla (lisävaruste) , bensat, sekä  13 kisatapahtuman liput = kaikki yhteensä noin 2900 € per henkilö.  Aamupalat tehtiin itse kämpillä, muu ruoka nautittiin ravintoloissa.  Vertaa: Jos olisi ollut Teseron hiihdoissa viikon, niin olisi pärjännyt noin tonnilla (ilman autoa ja syömättä ja kuivin suin😊).  Eli pienemmälläkin budjetilla pääsee Euroopassa pidettäviin Olympialaisiin.

Seuraavat Olympialaiset 2028 & 2030:

Aika moni tuumasi Milanossa, ettei ole kiinnostunut nykyisessä poliittisessa tilanteessa matkustamaan Los Angelesin Olympialaisiin parin vuoden päästä .  Toivottavasti v 2028 kesään mennessä oltaisiin paremmassa poliittisessa tilanteessa kuin nyt!  Osallistuin LA28 lippujen osto-oikeuden arvontaan ja hetki sitten tuli tieto, että olen sellaisen voittanut.  NYT aukesi minulle pariksi päiväksi LA28 lippukauppa:  halvin lippu yleisurheilustadionille  yli 600 dollaria, moniin kisapäiviin oli tarjolla vain yli 1000 dollarin lippuja.   Myöhemmin on tulossa piippuhyllypaikkoja, joissa liput näyttävät maksavan ”jopa” vain alle 100 dollaria.   Kunnon ”diili” näyttää olevan tekeillä, rahat pois.   JOS ei satkun lippuja tule myyntiin, niin taitaa jäädä LA28-kisat väliin, ainakin katsomossa.  Jos matkasuunnitelmiin sopii, niin ehkä käyn paikan päällä  muutaman päivän ajan, matkalla johonkin muuhun matkakohteeseen?

Seuraavat talviolympialaiset ovat 2030 myös Alppimaisemissa, mutta Ranskan puolella.  Jääkiekko on Nizzan kaupungissa. Sielläkin huojuvat palmut jäähallin lähellä😊.

Parasta Olympiamatkoissa on ollut kisoissa vallitseva tunnelma ihmisten välillä,  eri maalaiset ihmiset juttelevat helposti ja positiivisella asenteella keskenään. Näkyvillä olevat kansallisuustunnukset auttavat asiaa.  Suomella ja suomalaisilla on erinomainen maine joka paikassa.  Hyviä suorituksia kannustetaan, ollaan omienkin puolella tietysti, mutta arvostetaan muidenkin suorituksia. Yhä enemmän näkyy Olympialaisissakin faniasuja, tai muuta kannustusmateriaalia, joka on kohdistettu jollekin tietylle urheilijalle tai lajille.  Norjalaiset ovat tässäkin hommassa aivan huippuja!  Hollantilaisten oranssi näkyy sekä katsojilla, että urheilijoilla.  Jos jotain lajia (jääkiekon lisäksi) voisin suositella Ilves Ikuisesti jäsenille, niin MM-tason tai Olympia-tason ampumahiihtokisoihin kannattaisi lähteä:  näissä on huikea ja rento tunnelma jo 2 tuntia ennen kisaa, kisamuotoja on paljon, ja usein jännitystä riittää aivan loppuun asti.

Teksti ja kuvat: Reijo Lammi

Matkatiimi: Risto Rantala ja Reijo Lammi

Teksti koottu Sisilian matkalla huhtikuussa 2026,

Reijo Lammi

reijomarkku.lammi@gmail.com

0400620960