Ilveksen pitkät perinteet, myös kansainvälisissä mittelöissä, sai Ilves Ikuisesti pomon Marko Iso-Mustajärven toimeliaaksi kesän helteillä. Olihan Ilves saanut peliohjelman CHL-liigan runkosarjamittelöihin, ja silloin Marko laittoi pensselit santaan, aloitti suunnittelun jäsenmatkaksi, puntaroi huolella vaihtoehtoja ja päätyi lopulta matkaan Pardubiceen, Tšekin Tasavallan kiekkopyhättöön.
Ilveksen perinteistä lyhyesti kansainvälisissä otteluissa: perinne alkoi jo 1938 Ilveksen kohdatessa kotikaukalossaan Mummukopan kentällä maineikkaan romanialaisen Telefon Club-ammattilaisjoukkueen. Vieraat veivät siinä kamppailussa voiton mennessään, mutta tärkeäksi opiksihan tuokin ottelu oli matkalla kansainvälistymiseen.
Romanialaisjoukkuetta seurasivat matkat Ruotsiin sodan runteleman Suomen pönkiessä jaloilleen. Keski-Eurooppaan suunnattiin katseet heti 1940-luvun taituttua uudelle vuosikymmenelle. Oppia haettiin ja sitä saatiin, jopa niin, että Kansainvälisen Jääkiekkoliiton perustamassa Eurooppa Cupissa Ilves valtasi finaalipaikan Tšekkoslovakian mestaria ZKL Brno joukkuetta vastaan 1966-67 kaudella. Kaksiosainen finaali pelattiin Hakametsässä, molemmissa kamppailuissa kärsittiin kirvelevät maalin tappiot lukemin 3-2 ja 5-4. Hopea ei ollut häpeä silloinkaan – jäihän Neuvostoliiton moninkertainen mestarijoukkue ZSKA nuolemaan näppejään sijoittumalla kolmanneksi.
No, se siitä historiapläjäyksestä. Nyt oli uudet tuulet matkassa ja matkalaisissa. Pamppailevin rinnoin matkaan, jännittämään ja kannustamaan Ilves tärkeään avausvoittoon kauden CHL-liigassa. Markon matkaohjelmaan CHL-ottelun lisäksi sisältyivät matkat Helsinki-Vantaan kautta Prahaan, majoittuminen Majestic Plaza hotelliin lähelle Vaclavin aukiota Tšekin pääkaupungin sydämeen. Tulopäivän kiertoajelu, monet historialliset nähtävyydet, taitavan matkaoppaan mielenkiintoiset tietoiskut historiallisista nähtävyyksistä sekä kruununa tulopäivän ohjelmaan – tutustuminen aitoon, tšekkiläiseen olutpanimoon – siinäpä mainio alku matkalle.
Toisen matkapäivän ohjelmassa olikin sitten bussireissu Pardubiceen, vastustajan Dynamon kotikaupunkiin. Ajon aikana kisailtin pienimuotoinen tietokilpailu, jonne laatija oli ovelasti ujuttanut kysymyksiä vastustajajoukkueesta, sen kotikaupungista sekä Tšekin historiasta. Näin 130 km matka taittui tuossa tuokiossa ja samalla matkalaisten tietopankki maasta ja vastustajasta kasvoi huimasti. Kuka olisikaan uskonut, että Pardubice on tunnettu maailmanlaajuisesti transistoriradioista, piparkakkutaloista ja räjähdysaineiden valmistamisesta. Mielenkiintoinen kokonaisuus.
Pelipaikalla odotti matkalaisia lämmin tunnelma. Tšekkiläiskannattajat toivottivat Ilves Ikuisesti ryhmän tervetulleiksi, surut ja riemut jaettiin ennen peliä kristillisesti, samoissa pöydissä kahviteltiin sulassa sovussa ja kuulumiset vaihdettiin sujuvasti. Kiitos Google kääntäjän – nyt ei kukaan jää enää sanattomaksi vaan viestit kulkevat puolin ja toisin. Mielenkiintoinen tuttavuus matkalaisille oli Petr Kodytekin pikkuveli ja isoisä, jotka innolla olivat odottamassa Ilves Ikuisesti faniryhmää. Kuvat talteen, samaa perhettähän tässä ollaan ja sitten jännäämään katsomoon.
Marko oli huolehtinut asiantuntija-avun turvin matkalaisille pre game mealin eli ravintoa ennen ottelua areenan VIP-tiloihin, mistä käynti hyville katsomopaikoille kävi vaivattomasti. Monipuolinen ravinto ennen peliä rauhoitti mielet siten, että pelin seuraaminen oli vaivatonta. Itse otteluselostuksen ovat kaikki lukijat sisäistäneet lukuisat kerrat – riittänee todeta Ilveksen vieneen sarjan avausottelunsa tyylikkäästi 3-1 voiton myötä.
Paluu Prahaan iloisessa seurassa päätti torstain. Hyvin nukutun yön jälkeen ravitseva aamiainen ja sitten kaupungille. Perjantaiksi ohjelmassa oli omaa aikaa varattu tutustumiseen kaupungin nähtävyyksiin omin avuin, kaikkien matkojen ns. pakollisen osion eli ostosvaihtoehtojen sekä kahvila- että lounaskulttuurin tutkiminen. Illan täytti informatiivinen jokiristeily maittavine aterioineen Vltava joella, joka suomeksi tunnetaan paremmin saksalaisperäisen nimensä Moldau mukaan.
Lauantaina oli kotiinlähdön aika. Huoneiden luovutuksen jälkeen kiertoajelu Prahan linnan eli Prazsky Hradin ympäristöön, jossa jalkauduttiin tutkimaan tarkemmin 800-luvulta peräisin olevan 570 metriä pitkän ja 128 metriä leveän rakennuksen arkkitehtonisia erikoisuuksia. Vuodesta 1918 lähtien maan presidentin virka-asuntona toiminut rakennus on pinta-alaltaan 7,3 hehtaaria puistoineen ja on Guinnesin ennätysten kirjan mukaan maailman suurin muinaislinna.
Linnalle johtaa kaupungin vanhin silta eli Kaarlen silta, jonka rakennustyö alkoi jo 1357. Silta on 516 metriä pitkä ja 10 metriä leveä, siinä on neljä holvikaarta ja sitä koristaa 30 pyhimyksen patsaat. Silta yhdistää Prahan kaupungin pienen puolen (Mala Strana) ja Vanhankaupungin (Stare Mesto). Sillan kuuluisin veistos on Pyhän Johannes Nepomukilaisen patsas, jonka suosituin kohde on patsaan muistolaatta. Sen koskeminen merkitsee onnen lisäksi, että patsaan laattaa koskenut varmistaa näin paluunsa Prahaan.
Mikäli Ilveksen tie etenee uudelleen Tšekkiin CHL:n myöhemmässä vaiheessa, Ilves Ikuisesti matkalaiset koskettuaan muistolaattaan ovat ilomielin valmiina suuria virikkeitä tarjoavaan Prahaan. Kiitos Marko ja kiitos Piia – hienosti suunniteltu ja toteutettu matka. Kiitos myös kanssamatkaajille – oli suuri ilo päästä mukaanne ja kokea jännitystäyteisen ekskursion huippuhetket kanssanne.
Teksti: Kimmo Leinonen
Kuvat: Marko ja Pia
