Henkilökuva – Mika Pitkänen
Minua pyydettiin kertomaan itsestäni sanoin ja kuvin. Pieni haaste tuli, kun itse kuvaamissani kuvissa ei juuri ole selfieitä tai kuvia minusta. No, onneksi vaimoni ottamista kuvista löytyi apuja tämän esittelyn tekemiseen. Kiitokset näistä Annelle!
Taustoja
Olen syntynyt – niin kauan sitten, etten sitä enää meinaa muistaa – Orivedellä. Pienen Ruoveden kierroksen jälkeen perheeni muutti Tampereelle 70-luvun lopulla. Tässä vaiheessa Ilves-pipa oli ollut päässäni jo kymmenkunta talvea. Nuoruuteni Tampereella tutuiksi ja rakkaiksi paikoiksi muodostuivat mm. Takahuhdin kenttä ja kaukalo sekä Hakametsä. Niin ja Raatihuoneen kiertoakin tuli joskus silloin hetki harrastettua.
Aika kului ja opiskelujen sekä intin jälkeen muutin ysärin alkupuolella pois Tampereelta. Sittemmin työt (etupäässä IT-hommat) ovat vieneet minua ympäri Pirkanmaata, keski-Suomea sekä hetkeksi Ranskaankin.
Perhe ja koti
Asun tällä hetkellä Kangasalan Sahalahdella, pienessä omakotitalossa vaimoni Annen ja nuoremman tyttäreni Pepin kanssa. Vanhempi tyttäreni Sini on jo omillaan asumassa ja opiskelemassa kalakukkojen kaupungissa Kuopiossa. Talouteemme kuuluu myös 3 itämaista lyhytkarvaista kissaa Hemmo, Manna ja Lumi.
Harrastukset
Taidan olla luonteeltani sen verran impulsiivinen ja utelias, että aika montaa juttua olen elämäni aikana kokeillut. Näitä ovat olleet mm. moottoripyöräily, laitesukellus, mikroautoilu, geokätköily, kalastus monissa eri muodoissa, perhonsidonta, metsästys, rakentaminen ja remontointi, puutyöt, oluen ja sahdin valmistus, jääkiekko, kaukalopallo, sähly, laskettelu, penkkiurheilu, karavaanailu, savusaunominen jne. Kaikki nämä eivät luonnollisesti enää ole aktiivisesti mukana arjessani sillä aika niiden kanssa loppuisi väkisinkin kesken.
Kalastamista olen harrastanut polvenkorkuisesta saakka ja se on edelleen yksi mieliharrastuksistani (kuten kuvista alla huomaatte). Kesällä käyn uistelemassa ja perhokalastamassa, talvella enimmäkseen pilkillä. Perhojen sidonta liittyy olennaisena osana tähän harrastukseen.
Karavaanailu on myös aktiivinen harrastukseni. Ensimmäisen asuntovaunun ostimme serkkuni kanssa kimpassa nimenomaan pohjoisen kalareissujen majoitukseksi. Telttailu alkoi silloin keski-ikäistyviä miehiä tympimään ja piti saada mukavampi tapa yöpyä. Nykyäänkin pari-kolmeviikkoinen kesälomareissumme vaunulla suuntautuu yleensä Suomen lappiin ja Norjaan ”parempien” kalavesien perään.
Olutta ja sahtia olen harjoitellut panemaan muutaman viime vuoden aikana. Ja tämähän tapahtuu alusta alkaen oikeista raaka-aineista eli maltaista tehden eikä millään valmisuutteilla. Tässä harrastuksessa kiehtovaa on se, että miten monta eri muuttujaa pitää valmistusprosessissa huomioida ja hallita, jotta lopputulos on hyvä ja halutunlainen. Ja miten toistat kerran hyvin onnistuneen tuotoksen valmistuksen? Se ei ole aivan helppoa ja koskaan et voi sanoa olevasi valmis mestari tällä alalla.
Harrastekiekkoa olen pelannut melko aktiivisesti viimeiset viitisentoista vuotta, poislukien muutama viime vuosi jolloin höntsyt ovat olleet satunnaisia. Viimeisimmän muuton jälkeen ei ole oikein löytynyt sopivaa mahdollisuutta ja porukkaa jossa olisi päässyt pelailemaan. Niinpä otan ehdotuksia harrastehöntsyistä mielelläni vastaan.
Ilveksen lajeista seuraan aktiivisesti – etten sanoisi jopa fanaattisesti – liigalätkää. Jonkun kerran kaudessa käyn matseissa ja loput katselen netin kautta. Jalkapallon ja muiden lajien seuraaminen tapahtuu käytännössä nettiuutisten ja livetulosten lukemisella.
Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä: teen remonttihommia kotona puolivalmiin piharakennuksen ja pihan valmistumiseksi. Ja aina kun aikaa jää, niin lämmitän savusaunan ja nautin vaimoni kanssa uskomattoman hyvistä löylyistä.
Motto
Elät vain kerran joten nauti siitä täysillä!
