Matkalla pronssikaudelle
Pieni piskuinen 9 hengen ryhmämme oli paikalla, kun mitalit jaettiin joukkueemme kaulaan Maarianhaminassa. Aurinko ei ollut vielä noussut, kun bussin nokka osoitti kohti Turkua. Satamassa oltiin hyvissä ajoin ja aloitettiin spekuloimaan ottelutulosta ja sen merkitystä koko sarjan sijoituksiin.
Laivassa oli suhteellisen vähän matkustajia, mutta siihen nähden runsaasti ilvesläisiä. Arviolta varmaankin parisataa joukkuettamme
kannustavaa henkilöä eri puolelta Suomea. Odottavan aika on pitkä, joten monenlaista tapaa viettää kuuden tunnin laivamatka olikin havaittavissa; bingoa, seurustelua, ruokailua ja tahdonvoiman lisäämistä pullon antimilla.
Perille päästiin klo 13.45 ja ottelu alkoi klo 14.00. Osalla kannattajista oli ongelmia ehtiä pelin alkuun, mutta Ilves Ikuisesti ryhmän VIP-bussi kaarsi hyvissä ajoin pääportille. Turvatarkistuksen jälkeen pääsimme juuri parahiksi katsomopaikoillemme. Tällä kertaa istuimme yhdessä edustusjoukkueen taustahenkilöiden ja kokoonpanosta pois jääneiden pelaajien kanssa.
Fanikatsomo täyttyi pikku hiljaa pelin vanhetessa ja heidän laulunsa täytti stadionin. Liput liehuivat ja tunnelma oli korkealla. Yhdistyksemme johtohenkilöitä vietiin kesken pelin radio- ja tv-haastatteluihin.
Pronssikauden sinetti
Lauri Ala-Myllymäki täräytti ennen puoliaikaa Ilveksen 0-1 johtoon, mikä sitten värikkäiden vaiheiden jälkeen jäikin lopputulokseksi. Ottelun huippuhetkiä oli myös Antti Hynysen vaihto Jaakko Juutiin ottelun loppuhetkillä. Molemmat päättivät ansiokkaan pelaajauransa tähän voitokkaaseen peliin.
Ottelun jälkeen mitalit jaettiin kannattajakatsomomme edessä Lasse Toivan kuuluttaessa pelaajat yksi kerrallaan noutamaan mitalinsa. Samaan aikaan IFK:n pelaajat luikkivat pettyneinä menetettyään euro-pelipaikan Lahden voittaessa viime hetken maalilla HIFK:n.
Järjestäjät sallivat fanien tulon kentälle jakamaan mitalijuhlat pelaajien kanssa. Kaikki toimi moitteettomasta. Markokin kävi halailemassa pelaajia ja koskettamassa yli kolmekymmentä vuotta kadoksissa ollutta mitalia.
Kulttuuria ja muita nautintoja Ahvenanmaalla
Pikku hiljaa rieha kentällä laantui, kun pelaajat lähtivät hotellille syömään ja saunomaan. Faniporukoilla oli edessään raastava kuuden tunnin odotus laivan lähtöön. Pitkä aika paikassa, missä ei oikeastaan tapahdu mitään. Pelastus oli Sporttibaari, missä näki kansainvälisiä futismatseja ja sai pitsaa sekä Stalhaagenia.
Meidän pieni ryhmämme kaipasi juhlan kunniaksi vähän kulttuuria. Ajoimme kolmenkymmenen kilometrin päähän tapaamaan Ruotsin ja Suomen parhaaksi kokiksi valittua Michael ”Micke” Bärklundia. Hän tuli tunnetuksi TV-ohjelmasta Strömsö. Hänellä on hieno ravintola Smakby Kasterholman linnan kupeessa.
Nähtiin linna, nähtiin ”Micke” , saatiin pronssia ja otettiin punssia. Voiko ihanampaa enää olla!
Mekin hakeuduimme Sporttibaariin illan jo kääntyessä lähelle laivan lähtöhetkeä. Siellä oli riehakas meno päällä. Pelaajien tullessa tapaamaan faneja, hirveä laulu ja tanssi täytti paikan. Paikan pitäjän mukaan siellä ei koskaan ole ollut näin hienoa tunnelmaa. Videoivat itselleen mainosmateriaalia ja osallistuivat juhlaan.
Lopulta laivat lipuivat kohti Suomea ja raukeus yllätti kulkijat. Bussissa kotimatkalla suunniteltiin jo kovasti ensi vuoden europelimatkaa mikämikä-maahan. Sen tietää vain arpa.
Kiitos Ilves Ikuisesti yhdistyksen aktiiviselle toimijaryhmälle tästäkin ikimuistoisesta matkasta!
Harri Hollin yhteenveto päättyneestä kaudesta
Mennyt sarjakausi alkoi hivenen tahmeasti. Kotipelit eivät herättäneet kauhua vastustajissa kuten ennen. Tasapelejäkin tahkottiin kauden aikana liian monta. Yksi maali olisi voinut tuoda hopeisen mitalin.
Se on turhaa jossittelua. Myös toisinpäin olisi voinut käydä. Aamulehden urheilutoimitus teki hyvän analyysin monella tapaa joukkueestamme, enkä ala samoja asioita tässä toistamaan. Omat mietteeni menneestä. Eli niin monta on mieltä kuin miestäkin, jos näin voi enää sanoa. Tältä pohjalta:
Ilveksen paras pelaaja oli syöttökone Reuben Ayarna. Oikea-aikaiset syötöt, etenkin vanhan ajan diagonaalit olivat upeaa katsottavaa. Turhaa niitä ei linjan taakse heitetty. Niillä kylvettiin aina voiton siemen. Vahinko, jos menetämme hänet.
Toiseksi menestyksen varmistajaksi valitsen Baba Mensahin. Jos oli muutkin topparit hyviä, niin Baba oli se, joka tiukan paikan tullen hoiti tilanteen kuin tilanteen voitoksemme. Tietokonekielellä todellinen palomuuri. Hyvä, että jatkaa ensi vuonnakin Ilveksessä.
Kolmanneksi nimeän Tucon, joka takoi maaleja runsain määrin. Hänen tekemillään maaleilla ollaan korkealla sarjataulukossa. Hän teki lähes puolet kaikista Ilveksen maaleista! Toki hän sössi saman määrän varmoja paikkoja kuin maalasi. Vielä on siis matkaa maalivahtien kauhuksi. Ehkä hän oli vähän itsekäskin. Mielestäni kiukutteli välillä liikaa ja valitti turhaan tuomioista. Toivotaan, että saisimme nähdä hänet Tammelassa vielä ensi kesänäkin.
Kotimaisista pelaajista nostaisin esiin Aspegrenin, Hynysen ja Penninkankaan. Kaikki pakkeja, jotka kylvivät kauhua ylösnousuillaan vastustajan puolustukselle. Oiva uusi työkalu Wissin pakista. Siitä minä pidin. Toki he puolustivat myös hyvin omalla tontillaan. Hila on Ilveksen hillo. Hän pelasi 13 nollapeliä, otti johtajuutta tiukoissa paikoissa. Joukkue luotti häneen, mikä näkyi puolustuksen varmuutena etenkin syksyn ratkaisevissa peleissä. Kolmanneksi vähiten päästettyjä maaleja sarjassa. Ei huono!
Tasaiseen, varmaan kaartiin sijoittaisin Järvisen, Ala-Myllymäen, Siiran sekä Tanskan ja Miettusen. Muille jääkin vähän petrattavaa noustakseen vakiokokoonpanoon ja voittaakseen fanien ehdottoman luottamuksen. Etenkin sopimuspelaaja Marius Noubissi voisi nousta uudeksi Tucoksi. Molempijalkainen, mutta yksikielinen. Toivotaan, että kommunikointi muiden kanssa onnistuu ensi kaudella.
Kaikkia kuitenkin tarvitaan. Jokainen kehittyy tai taantuu ajan saatossa. Hyvät pohjat Ilveksellä on kuitenkin lähteä ensi kauteen. Ehkä menestyksen säilyttämiseksi tarvitaan muutama täsmähankinta.
Ensi kauden markkinointi on yhdistyksessämme jo käynnissä. Samaa toivon seuran toimistolta. Pääkatsomo täyteen ennen joulua ja kehittelemään B-katsomon VIP osastoa. Tammelan kapasiteetti on rajallinen.
Kohti Eurooppaa!
Markon terveiset
Kausi oli loistava mahdollistaen vieläkin loistavamman ensi kauden. Europelit lisänä tuovat hyvän mausteen ja nyt kannattaakin hankkia kausikortti, jonka yhdistyksen
jäsenet saavat todella edullisesti! Tilatessasi kausikortin marraskuun -17 aikana, saat vielä kaupan päälle lipun kotona pelattavaan ensimmäiseen europeliin. Kausikortin tilauksen pääset näppärästi tekemään täällä.
Tekstit: Harri Holli ja Marko Isomustajärvi
Kuvat: Marko Isomustajärvi ja Harri Holli