Tähän ikään (71) asti piti elää kokeakseen tällainen ”once in a lifetime” -elämys. Monenmoisille vieraspelimatkoille olen ehtinyt vuosien saatossa osallistua, ja esimerkiksi kymmenen vuotta sitten Hartwall Areenalle toteutettu ”Stadingradin valloitus” on jäänyt mieleen vaikuttavana tapahtumana. Silti mikään näistä ei vedä vertoja viime viikonloppuna kokemalleni. Kannattajayhdistysten (Osasto41, Ilves Ikuisesti ry.) busseilla, junilla tai omilla autoilla Vaasaan Sportin vieraiksi saapuneita keltavihreisiin asuihin pukeutuneita äänekkäitä Ilveksen kannattajia oli tähän invaasioon osallistumassa arvioiden mukaan 1700.
Ottelulipun olin itselleni varmistanut jo lokakuun alussa.
Itse tulin omatoimimatkalaisena junalla Helsingistä Vaasaan ja jo junamatkalla havaitsi vaunuosastojen väen olevan kovasti keltavihreätä ja tuttujakin tapasin.Junamatkan aikana tunnelmaa nostattelin chattailemalla bussikyydeissä Tampereelta lähteneiden kavereitteni kanssa.
Majoittumisen jälkeen pyyhkäisin taksikyydillä Lemonsoft Stadionille, missä uljaan marssirivistön hännille ehdin vielä ryhmittyä.
Rytmikäät chantit, laulut ja keltavihreät savusoihdut siivittivät iloisen ja voitonvarman kannattajajoukon askellusta Vaasan Sähkö Areenalle, missä Sportin valmentaja Risto Dufva oli herrasmiehen tapaan vieraita vastaanottamassa.
Vaasan ”puna-armeijan” veri vapisi
Vaasan Sportin kannattajayhdistyksen ”Red Armyn” edustajat uhosivat ennen ottelupäivää, että he aikovat opettaa tamperelaisille oikeaa kannattajakulttuuria. Mutta kuinkas sitten kävikään? Kyllähän paikalliset olivat ihan mukavan tifon rakentaneet, mutta se ei vetänyt vertoja tamperelaisten upealle kuvataiteelliselle esitykselle ”Katse saaliissa”. Myös äänekkäässä kannustamisessa ja sen koreografioissa vieraskannattajat veivät paikallisia 6-0. Toki ansiokasta yrittämistä myös puna-armeijalaisilta.
Tutut chantit kuten ”On vain yksi, yksi seura…”, ”Taas koko illan tulee…”, ”Yksi rakkaus, yksi seura…”, ” Me tullaan teidät kaikki murskaamaan, hurraa..”, ” Olee ole ole olee..”, ” Ilves on tulessa! Vaasa on Kusessa!”, ” Hyppää jos sä Ilves oot..”, ” Kun Ipa pelaa, Tampere sekoaa, Me ollaan hulluja, joten tuu mukaan..” raikuivat kaikki työsuojelunormit kirkkaasti ylittävällä desibelitasolla.
Missä olit, kun Vaasa motitettiin?
Voi hyvin olla, että tulevina vuosina vielä kysellään, missä olit, kun Vaasaan tehtiin invaasio? Vastaajat voivat sitten ylpeänä kertoa: ”Olin paikalla!”. Saattaa olla, että heillä ei itse pelistä ole kovin tarkkaa muistikuvaa, mutta ehkä se ei tällä kertaa ollutkaan reissun pääasia…
Tuntui todelta siltä, että vuosikymmenten aikana erilaisissa yhteyksissä kohtaamani Ilves-ystäväni ja -tuttavani olivat yhdellä kertaa kokoontuneet suureen karnevalistiseen perhe- tai sukutapaamiseen.
Ottelua edeltäneet kohtaamiset junassa, marssilla areenalle, pregame-osuudessa hallin aulassa sekä vielä ottelun jälkeen Vaasan illassa ilmensivät tämän hienon seuramme kannattajien ainutlaatuista yhteenkuuluvuutta. Tällaisten hetkien vuoksi ihmisen kannattaa elää. Tästä reissusta todellakin jäi kerrottavaa jälkipolville!
Järjestelyt toimivat
Näinkin massiivisen vieraspelitapahtuman järjestelyt ovat olleet suururakka niin vaasalaisten kuin tamperelaistenkin järjestäjien päässä. Heille kaikille kiitos varsin moitteettomasti sujuneesta tilaisuudesta.
Turvallisuudesta huolehdittiin hyvin sekä virkavallan, järjestysmiesten että kannattajayhdistysten vastuuhenkilöiden yhteistyöllä. Tietooni ei ole tullut, että ottelutapahtuman yhteydessä olisi ollut mitään fyysisisä yhteenottoja tai kahnauksia, mikä on tietenkin erinomainen asia.
Hallin päätyjen erottaminen paikallisille ja toisaalta vierailijoille varmaan oli omiaan ennalta rauhoittamaan mahdollisia välikohtauksia.
Hyvässä ja iloisessa hengessä siis kaikki saatiin viedyksi läpi.
Joidenkin osallistujien kuulin tosin valittavan hallin olutjonojen pituudesta, mutta vaikutti kuitenkin siltä, että kuivin suin ei kenenkään ollut tarvinnut olla, vaikka se joillekin olisikin ehkä ollut viisas vaihtoehto…
Myös tapahtuman kuljetuskaluston ohjaileminen sujuvasti hallialueelle ja sieltä pois on hatunnoston arvoinen suoritus.
Kiitoksen ansaitsevat siis kaikki onnistuneen tapahtuman järjestelyihin osallistuneet!
Sykähdyttävin hetki
Vaasan invaasioon sisältyi monta hienoa ja muistoja aiheuttavia hetkiä. Minulle sykähdyttävin hetki oli se, kun joukkue palasi pelin jälkeen vielä pukukopista jäälle ja asettui keskiviivalle riviin ja yhtyi kannattajien lauluun ”Hyppää jos sä Ilves oot”. Kyllähän siinä vanhallakin meni kylmät väreet pitkin selkäpiitä ja melkein roska silmään.
Ai niin….
Taisi siellä joku pelikin olla. Näin siinä kävi, jos se nyt jotakuta kiinnostaa.