Välikausi ja superkausi
Päättynyttä Ilveksen jalkapallokautta voitaneen luonnehtia välikaudeksi. Kiekon puolella sitten kaikkien liigaseurojen edessä on se todellinen superkausi. Tässä kolumnissa siis pari sanaa menneestä jalkapallokaudesta ja erityisesti alkavasta kiekon liigakaudesta.
Jo Veikkausliigakauteen lähdettäessä oli paljon kysymysmerkkejä ilmassa ja erityisesti päävalmentaja Joni Lehtosen onnistumismahdollisuuksista käytiin eri foorumeilla vilkasta keskustelua. Myös huhtikuiset muut valmennustiimin järjestelyt herättivät hämmennystä.
Pelot osoittautuivat aiheellisiksi ja niinhän siinä sitten kävi, että Veikkausliigassa eivät pelit sujuneet lainkaan edellisvuosien tapaan, eikä syyksi voida laittaa pelkästään vaikkapa Oiva Jukkolan, Marius Söderbäckin tai Aapo Mäenpään poislähtöjä. Heinäkuun alussa tehtiin sitten odotettu valmentajan vaihdos, kun kohtuullisen meritoitunut Camilo Speranza astui Ilves-ruoriin. Vaihdosta perusteltiin näin:
”– Muutos on tässä tilanteessa tarpeellinen, jotta saamme käännettyä kurssimme ja saavutamme loppukauden tavoitteemme. Haluamme päästä Mestaruussarjaan taistelemaan ylemmistä sijoituksista sekä edetä alkavissa Konferenssiliigan karsinnoissa eteenpäin, kommentoi Ilveksen urheilutoimenjohtaja Iikka Miettinen.”
Speranzan tulo piristi Ilvestä jonkin verran, mutta Mestaruussarja jäi sitten lopulta haaveeksi ja sen myötä europaikan uusiminen. Tämän seurauksena alkoi ymmärrettävästi tyhjennysmyynti, jonka tuloksena Roope Riski, Joona Veteli, Jardell Kanga ja Otso Virtanen saivat vaihtaa maisemaa. Myös Otto Tiitinen lähti lainalle Charlton Atleticiin.
Kohtuullisen hyvin kuitenkin pärjättiin tämän vuoden europeleissä ja vasta kivikova kroatialainen Rijeka pudotti Ilveksen jatkosta. Suomen Cupissakin HJK pudotti Ilveksen jatkosta, joten sekin tie eurokentille meni tukkoon.
Ilves kiittää voitokkaan pelin jälkeen kannattajiaan
Valopilkkujakin löytyi synkkyyden keskeltä
Jotta ei menisi aivan synkistelyn puolelle, on syytä todeta positiivisina asioina uusien nuorten Ilves-kasvattien esiinmarssi ja pääsy liigaympyröihin mukaan. Tällaisina niminä nousivat esiin erityisesti Elias Tamminen ja Stanisalav Baranov. Unohtaa ei tietenkään sovi myöskään Teemu Hytösen kypsymistä todelliseksi maalitykiksi ja kamppailemaan liigan maalikuninkuudesta. Sääli vaan tietenkin se, että tällaiset kultakimpaleet kyllä kauden päätteeksi lähtevät rahakkaammille nurmille pelaamaan.
Myös Ilves/2 -joukkue on pelannut varsin mukavan kauden Miesten kakkosessa ja selvitti tiensä komeasti Ykkösen nousukarsintojen välieriin. Joukkue on tarjonnut myös nuorille lupauksille kehityspolun edustusjoukkueeseen pääsylle, esimerkkinä vaikkapa Sebastian Suvanne.
Niin ikään Ilveksen naisten joukkueen paluu pääsarjatasolle sujui kohtuullisen mukavasti ja Briotech Kansallisen Liigan mestaruussarjaan päästiin, olkoonkin, että mitalit olivat tavoittamattomissa. Myös nuorten maajoukkueisiin on saatu mukavasti Ilveksen pelaajia, kuten Roni Koskinen ja Luka Lehtonen U17-ikäluokassa ja Niilo Kyllönen ja Viljami Valkealahti U18-ikäluossa sekä Ville Kumpu, Roope Aho ja Otto Tiitinen U19-ikäluokassa.
TPS oli tämän kauden Ilvekselle pisteautomaatti
Superliiga tuo aivan uudenlaista mielenkiintoa
Jokerit palaa liigaan, ja putoamismahdollisuus tuo siihen aivan uuden elementin. Liigan kaudessa on nyt poikkeuksellisen paljon jännitettä. Se tuotti jo ennen kauden alkua valtavan määrän pöhinää, isoja pelaajahankintoja ja spekulaatioita. Kolmen joukkueen kovana kohtalona tulee olemaan B-liigaan putoaminen.
Jo sarjan alkutahdit ovat keikauttaneet ennakkoarvioita päälaelleen; kukapa olisi esimerkiksi ennakoinut Mikkelin Jukureiden hurjaa voittoputkea tai Jokerien ja HIFK:n vaisuhkoa alkua.
Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa
Ennustaminen – erityisesti tulevaisuuden – on tunnetusti vaikeaa. Laitan silti lusikkani soppaan, ja laitan sen kummemmin perustelematta oman ennustukseni runkosarjan sijoituksista näkyviin. Saa tälle ennustukselleni sitten jälkikäteen ihan vapaasti nauraa…
Ilveksen mahdollisuudet tasapainoisessa kokoonpanossa
Viime kauden pettymyksen jälkeen huolta herätti myös se, miten nimekkäät lähtijät kuten Matias Mäntykivi ja erityisesti Simon Johansson, mutta miksei myös Carl Klingberg saataisiin korvatuksi. Ainakin alkukauden ottelut ovat kertoneet sen, että puolustus ei ole ainakaan heikentynyt, sillä Leo Lööf, Tony Sund ja Austin Strand ovat tehneet peräpäästämme liigan eliittiä. Maalivahtiosastomme ei liioin aiheuta huolta ja Mantas Armaliksen otteet ovat olleet erityisen varmoja.
Joukkueen kokoonpanoa on moitittu ”tasapaksuksi” ja sillä viitattaneen siihen, että sellaisia ykköskorin maalinsylkijöitä ei rosterista taida löytyä. Pidän kuitenkin vahvuutena sitä, että riittävää ratkaisuvoimaa löytyy myös alemmista ketjuista. Tietenkin merkittävä asia on Jan-Mikael Järvisen paluu kasvattajaseuraansa vuosien harharetkien jälkeen. Kokemusta ja juonikkuutta on häneltä odotettavissa. Uudet hyökkäyspään hankinnat Aleks Haatanen, Benjamin Korhonen ja Topias Hynninen ovat ehdottomasti seuraamisen arvoisia ja todella potentiaalisia pelien ratkaisijoitakin. A-junnuista liigarinkiin nousseita Ilves-kasvatteja on myös kiitettävästi mukana karistamassa ”muukalaislegioonan” mainetta. Nämä Kuukasjärvet, Niskaset, Liljebergit, Melaset ovat suuria tulevaisuuden lupauksia ja tuovat ”oman kylän poikia” kaukaloon, mikä tietenkin kiinnosta yleisöä.
Kannattajapäädyn hienoja tifoja nähtäneen tälläkin kaudella
Kasetin pysyttävä kasassa niin joukkueella kuin faneillakin
Kausi on todella pitkä ja varmasti monenlaisia ylä- ja alamäkiä sisältävä taival. Toivoa kuitenkin sopii, että yhtä lailla joukkueen kuin fanienkin ”kasetit” kestävät paineet.
Erään tunnetun Tappara-kannattajan sosiaaliseen mediaan postaaman viestin – sen piikikkyydestä huolimatta – pitäisi antaa meille kannattajille ajattelemisen aihetta
Enkä todellakaan tässä kolumnissa aio käydä vertailemaan eri joukkueiden kannattajakulttuureja, mutta tosiaan toivoisin ylilyönneiltä vältyttävän. Tunnetta saa ja pitääkin olla mukana, mutta asiattomuudet pitää yhdessä karsia. Pidetään Nokia Arenalla hyvä ja positiivinen Ilves-meininki!
Syysterveisin Matti Pihkala